”O Tannenbaum”
Teatteri Arinan Joulupuu-kuvaelmassa Östermyran kartanoon saapuu ensimmäinen joulukuusi joskus 1860-luvulla. Tarina on fiktiivinen, koska ei ole tiedossa, milloin Östermyrassa ensimmäisen kerran kuusia olisi koristeltu.
Joulukuusi liitetään oleellisena osana länsimaiseen jouluperinteeseen, mutta historiallisesti sen juuret ovat melko nuoret. Kuuset olivat uuden ajan alun saksalaisten kaupunkilaisten ja siten porvariston jouluperinne. Baltian maissa ensimmäisen joulukuusen asemasta kilpailevat erityisesti Liivinmaan Tallinna ja Riika, jotka olivat 1500-luvulla kulttuurisesti saksalaisia hansakaupunkeja.
Tallinnalaisissa lähteissä viitataan vuonna 1441 kaupungin torilla sijainneeseen joulupuuhun. Riikasta samanlaisia esimerkkejä on vuosilta 1510 ja 1514. Riikalaisten puut olivat jo varmuudella nimenomaan kuusia ja ne koristeltiin ruusuilla. Yhdessä asiassa tätä hyvähenkistä kamppailua käyviä kaupunkeja yhdistää; molemmat uskovat perinteen linkittyvän hansakaupungeissa vaikuttaneeseen Mustapäiden veljeskuntaan, naimattomiin nuoriin porvareihin, joiden vaakunassa on maurilainen Pyhä Mauritius. Vähintäänkin kaupungit voivat sopia, että perinne on keksitty Liivinmaalla, keskiaikaisen ristiretkivaltion mukaan.
Muualla saksalaisessa maailmassa joulupuita kannettiin kaupunkien torien sijasta myös porvariskoteihin. Näin oli muun muassa Freiburgissa ja Strasbourgissa – Elsassissa jopa annettiin vuonna 1561 määräys, että jokaiseen talouteen riittää vain yksi kuusi. Joulupuut eivät myöskään välttämättä aina olleet kuusia, vaan ne saattoivat myös olla misteleitä, siis oikeastaan pensaiden oksia. Koristeina käytettiin usein esimerkiksi omenoita.
Jos jokin on varmaa, niin tradition saksalaisuus ja protestanttisuus. Kuusiperinne syrjäytti protestanttisilla alueilla katolisissa säätyläiskodeissa tavanomaisemmat, 1200-luvulla yleistyneet seimet. Katolaiset haukkuivatkin joskus protestanttisia kirkkoja ”joulukuusiuskonnoksi”. Kuuset yleistyivät reformaation jälkimainingeissa 1500-luvulla pohjoisissa saksalaisissa ruhtinaskunnissa ja Liivinmaalla (Baltiassa), protestanttisilla alueilla.
Ruotsalaisista lähteissä mainitaan Wrede-Sparren aateliskartanon joulukuusista vuonna 1741, 1770-luvulla saksalaiset siirtolaiset toivat perinteen mukanaan Yhdysvaltoihin, ja 1800-luvun alussa se levisi Englannin kuningashuoneeseen (joka oli hannoverilaista syntyperää ja pitkään saksankielinen!). Kuningatar Victorian hovissa oli 1830-luvulla jo vakiintunut tapa asettaa joululahjat kuusen alle. Myös katolisen Portugalin kuningas Ferdinand II toi joulukuusen uuteen kotimaahansa – hän oli, kuinkas muuten, alun perin saksalainen ruhtinas.
Pohjoismaissa on talojen eteen saatettu pystyttää kuusia, pihlajia tai muita ”joulusalkoja”, joista ruotsin kielessä on käytetty termiä ”julruska”. 1800-luvun alussa Suomesta ensimmäiset todistetut joulukuuset löytyvät ruotsalaissyntyisen vapaaherra Otto Wilhelm Klinckowströmin helsinkiläisestä uusgoottilaisessa kartanossa vuonna 1829 – kuusia oli kaikkiaan kahdeksan. Joululaulunikkarinakin tunnettu Sakari Topelius kirjoittaa vuodelta 1839 joulustaan Rosenkampfien perheen luona, jossa kuusen kynttilät oli jo hänen saapuessaan sytytetty. Rosenkampfit olivat syntyjään liivinmaalaista – siis balttiansaksalaista – sukua, joten kuusiperinne lienee heille jo ennestään tuttu. Kuuset yleistyivät siis ensi alkuun aateliskodeissa ja levittäytyivät sieltä porvarien keskuuteen.
1800-luvulla levitettiin myös tarinaa, että Martti Luther olisi keksinyt joulupuuperinteen. Tarina on pötyä, mutta kiertää edelleen suullisena traditiona. Tarinasta tehty kuvitus Lutherissa perheensä kera kuusen ympärillä kitaraa soittaen vaikutti kuitenkin sen suosioon ja levinneisyyteen. 1800-luvun lopulla joululehdet ja Topeliuksen kirjoitukset paaluttivat sen asemaa koko kansan koristeena. Talonpoikaistaloissa ne ensi alkuun kiinnitettiin roikkumaan katosta. Kesti kuitenkin aina 1920-luvulle asti, ennen kuin tapa levisi kaikkialle Suomeen. Tuolloin joulukuusia yleisesti jo valaistiin kynttilöin ja koristeltiin lippunauhoin, makeisin ja vehnäisin. Latvassa oli tähti tai enkeli. Amerikkalaisen mallin mukaan tulivat myös torien suuret valaistut kuuset – Pietarsaareen jo 1905 ja Helsinkiin 1930-luvulla.
Nykykuuset edustavat joulunviettäjille erilaisia asioita. Niitä ei enää perinteen mukaisesti lähdetä hakemaan jouluaattona lähimetsästä, vaan etenkin kaupungeissa kuusia ostetaan markettien edestä, urheiluseurojen varainkeruutapahtumista ja vastaajista hyvissä ajoin ennen joulurauhaan pyhitettävää aattoa. Osa hankkii jopa muovikuusen. Oli kuusi sitten luomu tai kesto, sen merkitys tärkeimpänä joulun ajan koristuksena ei ole himmennyt.