Vale-Jaakko saa ensi-iltansa 14.2.2026 Seinäjoen Nuorisokeskuksessa. Yhteensä 11 esitystä helmi-maaliskuussa 2026.
Eletään jälleenrakennuksen vuosia 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Ruotsin valtakuntaan kuuluva Suomi toipuu isovihan ajasta. Venäläismiehityksen ajan jättämä arpi on syvä: tuhansia lapsia vietiin orjina Venäjälle, niin myös seinäjokelaisen Jouppilan tilan poika Jaakko.
Yllättäen vuonna 1737 Jouppilan talon saavuttaa tieto, että Pohjanmaalle on tullut mies, joka väittää olevansa Jouppilan talon kaapattu poika. Vanhemmat tunnustavat pojan, mutta kaikki ei asetu uomiinsa. Pahat kielet kuiskivat, että Jouppilaan on saapunut huijari. Kun vanhemmatkin alkavat epäillä pojan identiteettiä, edessä on vuosien oikeustaistelu. Kuka kylässä onkaan ”vales”?
Esityksen kesto 2h 30 min väliaikoineen. Väliajalla on kahvitarjoilu. Liput tulevat myyntiin loppuvuodesta 2025.
Liput
Peruslippu 30 euroa
Erikoislippu 27 euroa (opiskelijat, eläkeläiset)
Ryhmälippu 25 euroa (ryhmät yli 10 ihmistä)
Ryhmätilauksen voi varata Jukka Vieriltä vierijukka@gmail.com tai 0442988586 (pyydämme ensisijaisesti käyttämään sähköpostia).
Teatteri Arina on osa Ystävänkortti- ja Kaiku-kortti-järjestelmiä.
Näytösajat
La 14.2. klo 18 (ensi-ilta)
Su 15.2. klo 14
Pe 20.2. klo 18
La 21.2. klo 14
La 7.3. klo 18
Su 8.3. klo 14
La 14.3. klo 18
Su 15.3. klo 14
Pe 20.3. klo 18
La 21.3. klo 14
Su 22.3. klo 14
Tositarina vanhalta Seinäjoelta
Vale-Jaakko on tarina katkeran katastrofin jälkeisestä yhteiskunnasta, jossa vuosien kaameudet ovat edelleen läsnä päivittäisessä elämässä. Kuka muistaa ja mitä, kuka haluaa uskoa, kuka hallitsee tarinaa? 1700-luvun alun maailma on myös muistutus miehityksen ajan kauheudesta, jostain, miltä Suomi säästyi edellisinä sotavuosina 1939-45. Isovihana tunnettu miehitysaika (1713-1721) näkyi julmimmillaan nimen omaan Pohjanmaalla, jota osana suurvaltapolitiikkaa hävitettiin Ruotsin vastahyökkäyksien ehkäisemiseksi. Kun maata oli vielä vuosina 1695-97 runnellut Suomen historian pahin nälänhätä ja suuri Pohjan sotakin (1700-1721) oli imenyt miesväen maasta kuiviin, voidaan todella puhua hirvittävästä neljännesvuosisadan ajasta.
Jotenkin Jouppilan tilankin väki, isä Heikki ja äiti Liisa, siitä selvisivät, vaikka joutuivat hautaamaan monta lasta. Itseään Jaakko-pojaksi väittävän miehen saapuessa pitäjään kysymys ei ollut vain sukulaissuhteesta, vaan myös maasta, talosta ja tulevaisuudesta. Sukupolvien työn jatkumisesta.
Vale-Jaakon tarina on ollut pitkään osa seinäjokelaista perinnettä, mutta kaupungin kasvaessa tarina on hiljalleen alkanut kadota yleisestä tietoudesta. Tarina on lähtökohdiltaan kuitenkin tosi; näytelmä perustuu historialliseen tositapahtumaan, jota historiankirjat ovat valottaneet. Vale-Jaakon tarina ei ole Etelä-Pohjanmaalla tai muuallakaan Suomessa ainutkertainen ja samankaltaisia tarinoita Venäjältä palanneista lapsista on kerrottu useissa pitäjissä. Kertoohan siitä jopa Sakari Topeliuksen tarina Koivu ja tähti. Vale-Jaakon tarina on kuitenkin sikäli laajin, ettei se perustu pelkkään kansan perimätietoon tai muutamiin harvoihin lähdemainintoihin, vaan myös pitkän oikeusprosessin pöytäkirjoihin.
Lopullista totuutta ei 300 vuotta vanhaan tarinaan saada koskaan.
Arinalaisten yhteinen ponnistus
Työryhmässä ovat mukana kaikki 2020-luvun produktioiden avaintekijät. Vale-Jaakko on historianlehtori Jukka Vierin viides esityspäätöksen saanut käsikirjoitus, aiempia töitä mm. Jääkärin tie (2016) ja Kartanon satakieli (2024). Näytelmän ohjaa yksi teatterimme perustajajäsenistä Maria Pajula-Ilkka, jonka ohjauksiin Arinan riveissä kuuluvat esim. Suuri toivelaulukirja (2007) ja Madaamit (2015). Puvustuksen suunnittelusta vastaa vaatetusalan artenomi (AMK) Maarit Honkonen, joka on tanttutiimeineen myös valmistanut puvut Arinan erisitykseen vuodesta 2016 lähtien, viimeksi Kartanon satakieleen (2024). Lavastaja Katri Sarpo on Arinan näytelmien lisäksi vastannut tarpeistosta Ilmajoen Musiikkijuhlilla. Valosuunnittelija Teemu Koskinen ja äänisuunnittelija Miika Huttunen ovat vastanneet tekniikasta paitsi Arinan 2020-luvun esityksissä, myös muiden paikallisten harrastajaryhmien näytelmissä. He kaikki ovat olleet tekemässä 2020-luvun aikaisempia isoja produktioita Lintu Sininen (2022) ja Kahdeksan naista (2024).
Näyttelijäkaartissa on niin kokemusta kuin uutta teatterin kipinääkin. Päärooleissa Jaakkona ja hänen vanhempinaan nähdään pitkän linjan harrastajanäyttelijät Tapio Järvinen, Pirkko Manu ja Kari Manu. Muissa rooleissa Mari-Johanna Knuutti, Santeri Lamminaho, Anni Syväjärvi, Kristiina Keski-Luoma, Hannu Pulli, Tuula Niemelä, Joonas Pulli, Minna Peltonen, Marjo Salokorpi, Pekka Hautamäki, Jyrki Hautamäki, Elise Hauta, Lenni Hautamäki, Eveliina Ranta, Kerttu Kråknäs, Aleksi Laine ja Topi Alho.
Muissa tehtävissä esim. pukutuotannossa, kahvituksessa ja kuiskaajina toimivat mm. Sari Pöytälaakso, Topi Alho, Tuula Lahdenmäki ja Niina Kangas.
