Teatteri Arinan näytelmä Vale-Jaakko on seinäjokelainen tositapahtumiin perustuva näytelmä. Sen elävöittämiseksi on käytetty lukuisia taiteellisia vapauksia. Historialle uskollisena haluaa teatterimme tehdäkin selväksi, mikä näytelmässä on totta, mikä taivutettua ja mikä puhdasta fiktiota.
Näytelmän lähteinä on käytetty Kati Katajiston teosta Vale-Jaakko: huijaritarina 1700-luvun Suomesta, Aulis J. Alasen Seinäjoen historia osa I ja erinäisiä kirkonkirjojen otteita.
Liisa-emäntä (Anni Syväjärvi) tivaa nuorelta Maria-piialta (Eveliina Ranta), mitä hänen pojalleen Jaakolle on tapahtunut. Anna-piika (Elise Hauta) ja Heikki-isäntä (Joonas Pulli) on piesty kasakoiden toimesta. Kuva: Jukka Kontkanen
Pitävätkö henkilöiden nimet paikkaansa? Totta
Näytelmässä on pyritty pitämään kiinni alkuperäisistä nimistä. Tästä johtuen on kaksi Mariaa, kaksi Liisaa, jopa kaksi Mattia ja henkilöiden patronyymit (isännimet) ovat usein hyvin samankaltaiset. Ei ole kirjailijan laiskuutta, että Liisa Erkintytär (Jouppila) sättii Erkki Matinpoikaa. Muutamat hahmot, kuten laamanni ja kirjuri, ovat puhdasta sepitettä ja jäävät ilman nimiä.
Ovatko tapahtumapaikat historiallisia? Enimmäkseen totta
Jouppilan tilan numero ”3”, Homesmaan rintavainiot ja Pitkärannan pelto ovat lähteistä poimittuja faktoja. Myös Jaakko mainitaan todella ryöstetyn ”Marttilan pihasta”, joko Yli- tai Ala-Marttilasta siis. Tuohon aikaan Jouppilan tila sijaitsi nykyisen SeAmkin Frami-kampuksen tienoilla ja monet muutkin seinäjokelaiset tilat joen rannan molemmin puolin. Sen sijaan Jaakko saapui vuonna 1737 Lapuan, ei Ilmajoen pappilaan. Dramaturgisista syistä pysyttiin koko ajan samassa pappilassa.
Heikki Jouppila (Joonas Pulli) olisi hyvinkin voinut olla osa Gabriel ja Israel Peldanin komentamaa Kurikan nostoväkijoukkoa, joka suojasi Isossakyrössä olleen armeijan sivustaa. Liisa (Anni Syväjärvi) ei saata uskoa, että joukon on käynyt niin huonosti. Kuva: Jukka Kontkanen.
Käytiinkö Kurikassa 1714 kahakka ennen Isossakyrön Napuen taistelua? Totta
Suuren Pohjan sodan aikana Kurikkaan oli koottuna kenttävartio Pohjanmaan nostoväestä, vahvennettuna muutamilla ruotosotilailla. Joukon johtajana toimi kaksi ylioppilasta, veljekset Gabriel ja Israel Peldan. He yrittivät tiedustella venäläisen etujoukon asemia suksin, mutta osasto joutui laukaustenvaihtoon venäläisten kanssa ja menetti neljä miestä. Loput hajaantuivat, minkä jälkeen venäläiset siirtyivät hävittämään lähipitäjiä. Peldanit pääsivät pakoon ja liittyivät pääarmeijaan vieden mukanaan tietonsa venäläisten sijainnista. He näkivät myös verilöylyksi muuttuneen Napuen taistelun.
Synnyttikö Liisa Jouppila 19 lasta? Todennäköistä
Liisan synnyttämiksi laskettujen lasten määrästä liikkuu kahta lukua, 17 ja 19. Monet lapset kuolivat tuohon aikaan pieninä ja on mahdollista, että tästä on johtunut myös lähteiden ristiriitaisuus. Lapsiluvut olivat suuria, joskin Liisan synnyttämien lasten määrä oli jo poikkeuksellisen suuri. Ja niin oli myös menetettyjen lasten määrä.
Jättikö Heikki testamentissa vaimolleen talon, ohi sukulaistensa? Totta
Heikki todella vaati vuonna 1728 tehdyssä testamentissa, että mikäli hän kuolisi edeltä, jäisi tila vaimolle. Testamentin kohdat on muutoinkin hyvin tarkasti selvitetty näytelmässä.
Gabriel Peldanista (Hannu Pulli) saisi kokoon vaikka oman näytelmänsä. Hän oli isonvihanaikainen vastarintamies, myöhemmin yhteistoimintamies, kirkkoherra, rippikoulun puolesta puhuja ja pikkuvihan aikainen neuvottelija. Pappilassa myös Sätky-Liisa (Marjo Salokorpi) sekä Jouppilan väki (Pirkko ja Kari Manu). Kuva: Jukka Kontkanen
Oliko Gabriel Peldan kirkkoherrana koko näytelmän tapahtumien ajan? Tarua
Gabriel Peldan tuli Ilmajoen kirkkoherraksi vuonna 1735. Hän ei siis ollut paikalla 1728, jolloin Liisa ja Heikki tekivät testamenttinsa. Peldan myös menehtyi ennen Heikkiä, joten hän ei olisi ollut tätä siunaamassa. Kyseessä on puhtaasti dramaturginen ratkaisu.
Neuvotteliko Gabriel Peldan todella venäläisen ylipäällikön kanssa 1742? Totta
Peldan kuului Vaasan maapäivien neuvottelukuntaan, joka todella onnistui tekemään sopimuksen venäläisen kenraalin kanssa. Peldan oli isonvihan vuosina ollut – ensin vastaan taisteltuaan – osa venäläisten miehityskoneistoa, suorittaen Venäjän antamia määräyksiä ja osasi siksi venäjää, vaikka neuvottelut vuonna 1742 on voitu käydä pikemminkin saksaksi. Venäläiset eivät miehittäneet Pohjanmaata kovinkaan suurilla joukoilla pikkuvihan aikana 1742–43, koska pahan katovuoden takia huoltotilanne olisi muodostunut kestämättömäksi. Venäläisetkin tämän ymmärsivät ja miehitys jäi melko lieväksi. Ainakaan se ei jättänyt samanlaisia traumoja, kuin aikaisempi isoviha.
Jaakko (Tapio Järvinen) kertoo tulevansa kaukaa Muolaasta. Sätky-Liisa (Marjo Salokorpi) haluaa uskoa miehen kertomusta. Kuva: Jukka Kontkanen
Puhuiko Jaakko karjalan murretta? Epävarmaa
Jaakon puheessa on voinut kuulua jotain karjalaisesta tai muusta itäisestä puheenparresta. Voidaan myös arvella, että Jaakko olisi todella ollut Pohjanmaalta kaapattu poika – ehkä eri talosta ja pitäjästä – ja olisi siten osannut ainakin auttavasti paikallista murretta. Näytelmässä Jaakon karjalaisuutta on korostettu.
Pitävätkö väitteet Jaakon ulkomuodosta paikkansa? Osittain totta
Näyttelijävalinnasta johtuen osa Jaakko Jouppilaan liitetyistä kuvauksista on muutettu. Häntä kuvattiin historiallisissa lähteissä pitkäksi, tummahiuksiseksi ja toisen silmän päällä oli jonkinlainen näppy (”kasvi”). Seinäjoelle tulleen miehen ulkomuodosta taas tiedetään, että hän oli vaalea ja lyhyenläntä, joidenkin mielestä jopa lyhyempi kuin vuonna 1714 kaapattu poika. Jaakko todellakin kyllä väitti hiustensa lähteneen sairauden myötä ja kasvaneen erivärisenä takaisin ja näpyn tulleen parannetuksi venäläisten ihmevoiteella.
Salaperäisen Liisan henkilöllisyys on vähintäänkin yhtä suuri mysteeri kuin Jaakon. Heikin (Kari Manu) muistoissa Kerttu Kråknäs, Elise Hauta ja Marjo Salokorpi. Kuva: Jukka Kontkanen.
Oliko Sätky-Liisa Anna-piian lapsi? Tarua
Anna Tuomaantytär on tosiasiallisesti elänyt henkilö ja häntä todella kasakat rääkkäsivät, mutta hän tuskin oli Jaakon oikeustapaukseen liitetyn Liisan äiti.
Kertoiko Sätky-Liisa todella Jaakolle tietoja Jouppilasta? Osittain totta
Tarinan suurin mysteeri tänä päivänäkin on Liisaksi mainittu henkilö, joka oleili Jaakon saapumisen aikoihin Lapuan pappilassa. Hänestä ei tiedetä varmuudella paljoakaan, mutta hänet mainitaan lähteissä sanalla ”naisihminen”, mikä viittasi yleensä irtolaisiin tai huonomaineisiin naisiin. Liisan liikanimi ”Sätky” ja hänen kuolemansa avannossa ovat keksintöä. Liisan hahmo on traaginen muistutus kaamean miehitysajan aiheuttamista traumoista, jotka johtivat hänen ilmeisiin mielenterveyden ongelmiinsa. Liisan epätoivoinen rakkaudenkipeys Jaakkoa kohtaan on sepitettä. Kuka siis oli Liisa ja mikä oli hänen suhteensa Jaakkoon? Oliko hän Jouppiloihin katkeroitunut entinen piika, oliko hänellä jotain syvempiä motiiveja auttaa Jaakkoa? Vai toimiko hän yksinkertaisesti puhtaasta mielenjohteesta, vaikka historiantutkijoiden onkin monesti vaikea uskoa sattumiin. Ken tietää.
Oleellista on kuitenkin se, että hänet on mainittu parinkin todistajan suulla mahdollisena tietolähteenä Jaakolle ja siten mahdollistaneen Vale-Jaakon legendan syntymisen.
Mats Palberg (Joonas Pulli) ja Heikki-isäntä (Kari Manu) ovat ottaneet miestä väkevämpää palatessaan rykmentinharjoituksesta. Kuva: Jukka Kontkanen
Oliko Mats Palberg vöyriläinen ruotusotamies? Tarua
Mats Palberg oli päinvastoin Matti-niminen suomenkielinen ja eteläpohjalainen renki, joka oli aikoinaan työssä Jouppilan talossa. Myöhemmin hänet palkattiin ruotsinkieliselle alueelle sotamieheksi, jolloin hän lienee saanut myös sotilasnimensä. Näytelmän kirjoittaja erehtyi alun perin Matin alkuperästä, mutta jätti lopulta hahmon alkuperäiseen muotoonsa kuvatakseen kielirajat ylittävää työntekoaluetta, ruotujakolaitosta ja muita 1700-luvulle tyypillisiä oloja.
Avioituiko Valpuri-piika Mats Palbergin kanssa? Tarua
Käytännönsyistä solmitut avioliitot olivat kuitenkin 1700-luvulla varsin yleisiä. Ruotusotamiehiä kannustettiin ottamaan vaimo, ja sotilaanvaimona oli tietyllä tapaa hieman tavallista talollisten piikaa ylempänä. Ainakin oli oma tupa, vaikka se olikin aviomiehen työsuhdeasunto.
Jaakko (Tapio Järvinen) pitämässä puhetta laamanninoikeudessa 1750-luvulla. Vastaajana asiassa on Jämsän Erkki (Santeri Lamminaho). Laamannin (Pekka Hautamäki) on vaikea saada mitään selkoa tästä ”kreikkalaisesta tragediasta”. Kuva Jukka Kontkanen.
Olivatko Jaakko ja Erkki todella oikeudessa paikan päällä, kun heidän asiaansa käsiteltiin? Tarua
Jaakko ja Erkki olivat suomenkielisiä talonpoikia, joille ruotsinkielisen ylioikeuden istunto olisi ollut haastava paikka. Molemmilla oli paikalla edusmies, Jaakolla mustasaarelainen ja Erkillä vaasalainen porvari, joilta he olivat ottaneet aikakaudelle tyypillisiä porvarilainoja selvitäkseen vaikeista ajoista. Porvareilla oli syynsäkin ajaa velkojiensa asioita, sillä voittaja kykenisi maksamaan velkansa, häviäjä ei välttämättä.
Oliko Jaakko nähty Venäjän laivaston soutajana isonvihan aikana? Totta
Tai näin ainakin Tuomas Luoma-niminen mies väitti oikeudessa. Hän oli kuvauksensa mukaan ollut venäläisten pakko-ottamana kaleerisoutajana ja tavannut Jaakon Kronstadtissa, Venäjän laivastotukikohdassa Suomenlahdella.
Ovatko kaikki todistajanlausunnot alkuperäisiä? Osittain totta
Todistajanlausuntoja on jonkin verran tarinallisista syistä yhdistelty, mutta päätodistajat Valpuri, Matti ja Maria-piika (tuolloin sotamiehen vaimo) ovat lyhenneltyinä versioina kuten historialliset esikuvansa. Äänitteinä kuullut todistajanlausunnot ovat osittain yhdistelmiä useilta eri todistajilta, Jaakon puolesta ja vastaan. Tokikaan ei tiedetä, mitä todistajat ovat sanatarkasti sanoneet, vain se, mitä pöytäkirjoihin merkittiin. Kaikki väitteet ovat kuitenkin historiallisia.
Velkakierteen syventyessä Jaakon (Tapio Järvinen) suhde isään (Kari Manu) alkaa rakoilla. Sotamies Matti (Joonas Pulli) yrittää liennyttää. Kuva: Jukka Kontkanen.
Oliko Heikki Jaakonpoika yhtä väkivaltainen, kuin näytelmässä esitetään? Osittain totta
Heikki ja Liisa elivät kovan elämän: vuosisadan pahimmat katovuodet, sodan, ruton, kidutuksen, miehityksen, toisenkin sodan. Heikin jouppoustuomiot ja tappelut eivät olleet ajanoloon poikkeuksellisia. Hänen mainitaan todella kellistäneen karhun vielä 1730-luvulla, ja lyöneen sotamiestä matkalla rykmentinharjoitukseen. Jaakkoa hän ei vuonna 1746 sattuneessa välikohtauksessa tosin lyönyt kasvoihin, vaan ilmeisesti löi tämän hevosta – ei ole varmaa, miten. Sakot hän kuitenkin uhonsa mukaan todella otti vielä 1730-luvulla ”raippoina”, kärsien siis rahan sijaan fyysisen rangaistuksen.
Siirsikö Rajaäijä maamerkkejä? Tarua
Vai pitäisikö sanoa, että kansanperinnettä. Rajaäijä oli mystinen henkihahmo, jonka katsottiin vartioivan talonpoikain maiden rajoja. Jopa kuuluisassa ”Seitsemässä veljeksessä” mainitaan Rajaäijän siellä metsässä huutelevan. Jos merkit kuitenkin Seinäjoen mailla siirtyivät, lienee niitä siirtänyt ihminen. Mutta kuka tässä Jaakon ja hänen isänsä välisessä kiistassa, se on epäselvää.
Oliko Erkki Matinpoika Jämsän Erkki? Totta
Erkki Matinpoika oli kotoisin Kaipomäestä, joka nykyisin sijaitsee Petäjävedellä. Tuohon aikaan Petäjävesi kuului kuitenkin Jämsän kirkkopitäjään, mistä syystä Erkkiä kutsuttiin paikkakunnalla Jämsän Erkiksi. Nimityksellä ei välttämättä ole piruilevaa taustaa, vaan sillä eroteltiin henkilö lukuisista muista Erkki-nimisistä miehistä.
Kristiina (Mari-Johanna Knuutti) tekee selväksi, että uskoo Jaakon todella olevan Jouppilasta kaapattu poika. Taustalla Jouppilan väki suree Heikki-vainajaa. Kuva: Jukka Kontkanen
Eikö ole tiedossa, miksi hovioikeus otti erilaisen kannan laamanninoikeuden istuntoon? Totta
Turun palossa 1827 tuhoutuivat myös hovioikeuden arkistot. Vuonna 1758 annettuun päätökseen on viitattu joissain myöhemmissä oikeusjutuissa, joten sen olemassa olosta kuitenkin tiedetään. Perustelut ovat kadonneet.
Sytyttikö Liisa Erkintytär kynttilän joka ilta, toivoen Jaakon vielä palaavan takaisin? Tarua
Kynttilöiden tuhlausta, olisi Heikki varmasti oikeastikin sanonut. Valetut kynttilät myytiin tai luovutettiin veroparseleina, niitä tuskin olisi tuolla tavalla tuhlattu. Toisaalta, epätoivoiset ihmiset tekevät joskus hyvin epäloogiseksi nähtyjä tekoja.
Todennäköisesti Liisa-emäntä (Pirkko Manu) olisi valanut kynttilöitä verojenmaksua varten, jos joksikin. Mutta eihän sitä tiedä… Kuva: Jukka Kontkanen